No joo. Kai sitä oli jollain tasolla oli kirjaimellisesti treffiaasi.  Olisihan se pitänyt jo arvata, että universumilla oli jonkinlainen läppä kortti taskussaan.  Lyödään sille pari hauskaa viikonloppua ja katsotaan miten se reagoi ja annetaan sitten taas kilo paskaa niskaan.

Tyyppi, joka vielä eilen viestitteli hyvät huomenet ja yöt, on tänään kuin maan niellyt. Ei tule silmäniskuhymiöitä, ei kuvia päivän tekemisistä, puhumattakaan treffikutsusta uudelleen. Whatsapp hiljeni kuin seinään. Ghostaaja ei myöskään vastaa viesteihin tai puhelinsoittoihin, sillä hän on vissiin yksipuolisesti päättänyt, että tämä oli nyt tässä. Viimeinen yhteyden otto sunnuntai 18.30.

Kyllähän sitä tunsi itsensä tyhmäksi, kun odotti, että toinen laittaa viestiä, että on päässyt turvallisesti kotiin yli 150 km päähän. Käytettyään 3 eri kulkuneuvoa päästäkseen kotiin. Vaikka sisimmissäni olekin hieman kylmä ihminen, herätti tämä mies jonkunlaisen lämmön tunteen ja halusin varmistaa, että hän on päässyt turvallisesti kotiansa. Junalla, bussilla ja autolla liikkuessa on kuitenkin ne omat riskinsä. Voi tulla keskustassa ryöstetyksi, bussi voi hajota tai autolla ajaa hirvikolarin ja kuolla kuupahtaa. Kävihän mulla putkakin mielessä, mutta ei kai sentään. Tietenkin, sitä hieman huolestui, että onko jotain tapahtunut. Sitten vaan tajusin, että munthan just ghostattiin. Ihan kuten kaveri sanoikin.

Ymmärrän kyllä miehen kannaltakin, että kun, joka päivä löytyy uusia kasvoja oikealle tai vasemmalle swaipattavaksi Tinderin ja muiden deittisovelluksien kautta niin,  miksi jumittaa yhdessä tyypissä edes sen vertaa, että ilmoittaisi kiinnostuksen lopahtaneen?

Netti luo uutta käyttäytymistä, johon kuuluu ohittaminen, välinpitämättömyys ja nopeasti syttyvät tunteet, jotka myös sammuvat nopeasti. Voi olla, että ihmisillä on virityksiä moneen suuntaan auki. Useampi ihminen joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja sopia tapaamisia.

Ennen vanhaan kun minä olin nuori (lol) treffikumppani jätettiin langalle roikkumaan, mutta nykyään puhutaan ghostaamisesta, eli katoamisesta ja uuden ihmissuhteen päättämisestä ilman selityksiä. Ghostaaja katoaa kuin aave, ei vastaa viesteihin tai puheluihin ja poistaa hylätyn usein somekanavistaan. Hän jättää jälkeensä myös aavemaisen epävarmuuden. Miksi hän lähti? Miksi hän ei vastaa? Mitä minä tein väärin?

Katoamistempun tehnyt ei anna jätetylle mahdollisuutta ymmärtää tapahtunutta ja vastata siihen. Ghostaaminen on jättäjälle helppo, mutta äärettömän itsekäs toimintatapa.

Normaalin ihmisen sosiaalinen kanssakäyminen perustuu siihen, että peilaamme muiden käytöstä omaamme. Kun toinen vetäytyy, suuri osa ihmisistä miettii, johtuuko tämä minusta, teinkö jotain väärin ja miten omaa toimintaa pitäisi muuttaa. Kyllähän sitä mietin, että miksi en nähnyt jo merkkejä etukäteen, luotinko liikaa itseeni? Olinko liian sokea huomaan niitä punaisia välkkyviä valoja taustalla, ison ALERT ALERT -  kyltin kera. Miksi antaa niin sekavia singaaleja, miksi suukot ennen lähtöä ja halaukset?  Jos ghostaaja oli jo päättänyt, että homma loppuu, niin miksi antaa vääriä vinkkejä?
 

Miksi ghoustaaminen?
Luulen, että ghoustaaja ei osaa käsitellä omia tunteitaan. Koska ghoustaaja ei pysty kohtaamaan vaikeita tilanteita tai ihmistä sellaisenaan, kun hän on. Myös kärsimättömyys ja ihmissuhteita koskevat vaatimukset lisäävät ghostaamista. Jos ihminen ajattelee, että tulevan kumppanin tulee vastata heti täydellisesti hänen haaveitaan, hän ghostaa toisen herkemmin.

Selittämättömästä hylkäämisestä voi kuitenkin toipua, kun ymmärtää, että vika ei ollut itsessäni. Jätetyksi tulleena on voinut tehdä jotakin loukkaavaa, mutta terveessä ihmis suhteessa  on mahdollisuus kuulla tämä ja pyytää anteeksi toiselta. Ja oli ghostaamisen syy mikä tahansa, se kertoo enemmän jättäjästä kuin jätetystä. Ghost ei pysty kohtaamaan toisen negatiivisia tunteita, vaan pakenee laput silmillä häntä koipien välissä. Tällaisen ihmisen kanssa on mahdotonta rakentaa kypsää rakkaus- tai ystävyyssuhdetta. Vaikka ghostaaminen jättää jälkeensä kysymyksiä, hylkääjältä on yleensä turha odottaa vastauksia. Hän katoaa, koska ei ymmärrä ehkä itsekään ajatuksenjuoksuaan, saati että pystyisi puhumaan siitä. On tärkeää, että vaikka tulin hylätyksi, tiedostan olevani rakkauden arvoinen ghostaamisesta huolimatta. Hylkäyksen aiheuttama kipu ei ole säälittävää tai turha tunne.

Vaikka tyhmähän minä taas olin, että koitin...
Tai jotain. Menipä syvälliseksi.  NOH....

Ainoa mikä vituttaa on se, että rehellisenä maksoin sen lainaamani 20 euroa takaisin. Olis senkin voinut pitää itellä. Toisekseen vituttaa se, että hän vei minun aikaani. Nainen lähellä 40 vuotta. ( 4v päästä siis) Aika alkaa olla kortilla ja rupsahtaminen vanhemisen kanssa lähenee vuosi vuodelta. Minulla ei ole aikaa enää kusipäille ja ghostaajille.

Eihän tässä muuta ole, kuin normaaleihin askareihinsa palaaminen. Kohta tulee gamepassillekin ladattavaksi kaksi uutta peliä. Pääsee taas jatkamaan sitä mihin jäi. Gamescorejen keräilyä. Man eater ja joku uus kalastuspeli.  Pääsee hailla syömään ihmisiä. Omg. Peli mun makuun.

Elämä jatkuu...