Älkää pelästykö, mutta kävin vappuna treffeillä. Itse asiassa kolmen päivän treffeillä. Siitä muutamaa viikkoa myöhemmin tapasin saman jäbän uusiksi ja treffit jatkuivat myös useamman päivän. Jos totta puhutaan olin ihan kusessa vappuna ja mietin peilin edessä, että osaanko puhua enää toiselle sukupuolelle. Osaanko olla oma aito itseni ilman paineita?

Ehkä mä osasin olla vähän liikaakin oma "hullu" vapaa itseni. Kaikki se kovapäisyys, kivisydämisyys ja kylmyys unohtui tuon miehen seurassa.  Laskeuduin suorastaan pikkutytön tasolle ja oma käyttäytyminen muuttui aika rennoksi. Ehkä hieman liian rennoksi. Välillä ehkä hieman junttimaiselle tasolle. Jännä miten toisen ihmisen seura voi laukaista ihan eri käyttäytymis mallin itsessä.

Hellyys, halailu ja suukottelu tuntui jotenkin luontevalle ja samalla aaltopituudella olo yllätti minut. Silti pidin suojiani ylhäällä ja koitin olla paljastamatta liikaa itsestäni ja omista ajatuksistani, koska ihminen on ihmiselle peto ja liika tieto voi käydä vaaralliseksi. Mietin vain, että olisin voinut tehdä muutaman asian ihan toisin. Olisin voinut joissain tilanteissa olla ikäiseni, mutta kun kerran päästää itsensä irti pelleilevänä knownina,  on vaikea palata vakavaan muottiinsa. Ehkä sitä päästi itsensä pelleversion vapaaksi, koska pelkäsi, että toinen pitää tylsänä.  Koska kukaanhan ei halua olla tylsä.
Siinäkin tulee esille yksi aikaisemista traumoista. Muutama mies elämässä on sanonut, että juo nyt jotain niin sustakin tulee hauskempi ja rennompi.

On aika haastavaa olla rento ja hauska, jos paineet on taustalla jo muutenkin korkealla.  Lisäksi minun normaalia käyttäytymistä painoi huoli rahasta koko ajan. En saanut liitonrahojani ajoissa ja rahan vastaanottaminen ruoan muodossa jne otti aika koville itselle. En halua, että mies ajattelee minun olevani vain hänen rahojensa perässä tai ilmaisen elämisen etsimiseen pyrkivä. Siksi koitin moneen otteeseen sanoa, että  tulen kyllä maksamaan hänellekin pizzat ja ehdottomasti haluan kokata hänelle, kun minulla on varaa. Antaa samalla mitalla sitten takaisin, koska jossain välissä kuitenkin tulisi se perus purkautuminen.

- Minä olen maksanut. Minä olen tehnyt sitä ja tätä. Mitä sinä olet tehnyt minun eteen?

No ei pidä tietenkään yleistää, että kaikki miehet olisivat samanlaisia, mutta takaraivossa pieni menninkäinen huutaa suoraa kurkkua, muistuta sitä, että säkin teet takaisin kun vaan voit.

Minulla ei ole ollut pitkään aikaan näin hyvä olla. Kiva olla. Se ehkä minua hieman pelottakaakin. Mä saan kuitenkin tässä turpaani. Se, että pelkään mokaavani jollain ihan vitun typerällä tavalla, saa käpertymään sohvanurkkaan ja hakkaamaan tyynyllä päätänsä ajatellen, ehkä ei ois pitänänyt sanoa noin tai tehdä näin. Itsekriittisyys jälkikäteen on perseestä. Se, että kaikki oli tasapainossa tunnevammaisena ennen treffejä, on nyt historiaa, nyt on vaan entistä sekavaampaa, kun kuvioissa on mies.

Vittu...
Miehet..