Rakkaus kestää aivoissa 18 kk, jonka jälkeen aivotoiminta palautuu normaaliksi. Näin väittää Hjem til jul - niminen sarja. Jouluksi kotiin, norjalainen romanttinen komedia sarja, joka nousi netflix suosioon alta aika yksikön. Jos rakkaus tosiaan kestää yli vuoden onko parisuhteeseen pyrkiminen turhaa? Ollaanko suhteessa sitten vain sen vuoksi, ettei tunne olevansa yksin tässä maailmassa? Vai onko parisuhteeseen pääsy vain sitä mitä ihmiset ovat sukupolvia vuosisatoja tehneet, koska niin vaan kuuluu tehdä?

Itse olen ainakin joka kerta palannut sinkkuteen palasina, täysin rikki revittynä, itsetunto ja arvostus itseäni kohtaan hajotettuna joka perkeleen suhteen jälkeen. Todellisuus parisuhteessa on ollut aivan jotain muuta, kun omassa pikku päässäni luotu fantasia kertomus rakkaudesta. Kun ensirakkauden tunteet vaihtuivat viralliseen parisuhteeseen, julkistettuun facebook profilestatus parisuhteessa asteikkoon, astui miehestä aina esiin se talutushihnaa kantava mulkku, joka alkoi laatimaan sääntöjä, kuinka tässä parisuhteessa ollaan ja kuinka rahaa käytetään. Kenen kanssa hengaillaan ja mikä on sallittua ja mikä ei. Todellinen luonne nosti päätänsä miehessä suhteessa kuin suhteessa. Ei ollut enää minua vaan mies ja hänen sanansa. Hänen valtakuntansa. Olen elänyt koko elämäni harhaluulossa, että mies kenen kanssa jaan elämäni, olisi aidosti kiinnostunut oppimaan tuntemaan minut sellaisenaan kuin olen ja hyväksynyt pienemmätkin virheeni sellaisenaan, kuin ne ovat. Mutta todellisuus onkin ihan vastakkainen. Mies on halunnut alkaa muuttamaan minun käyttäytymistä, tapoja, harrastuksia, ystävyyssuhteita ja ulkonäköäni.  Ei ole sinua, sinä olet hänen projektinsa mikä pitää laittaa kuriin ja järjestykseen. Ilmaistessani mielipiteeni vallankaappausta koskien mies yleensä joutui raivon partaan, jolloin minusta tuli se nalkuttava ja valittava lehmä. Uhkailtiin parisuhteen lopettamisella ja syytettiin pettämisestä. Silti sitä yritti rakkauden nimissä miellyttää toista ja tehdä kompromisessa sekä sovitteluja, vaikka todellisuudessa olisi pitänyt vaan juosta toiseen suuntaan. Kovaa, taakse katsomatta. Eräs parisuhde äiti riippuvaisen narsistin kanssa viisi vuotta aiheutti pysyviä traumoja ja laittoi luottamuksen koville miehiä kohtaan.

Välillä kohtasin miehiä, jotka osoittivat mielenkiintoa, mutta eivät olleet missään vaiheessa tosissaan kanssani. Heillä oli taustalla joku toinen nainen, jota he tavoittelivat, mutta koska nainen oli parisuhteessa tai muuten estynyt, minä olin se kakkosvaihtoehto. Tuonkin tajuamiseen meni vuosia. Moni paska "suhde" ja yritys ois voinut jäädä tekemättä, jos olisin ollut hieman älykkäämpi ja vähemmän sinisilmäinen niille kaikille lupauksille ja odotuksille.  Mikään muu ei ole paskamaisempaa, kuin kakkossija. Toisin sanoen väliaikainen sperman täyttämä nukke, jonka kanssa pannaan silmät kiinni, kuvitellen se ihanne ämmä tilalle. Elävänä seksinukkena olo tekee hieman hallaa itsetunnolle. Sua on käytetty hyväksi aika armottomaksi ja sitäkään menettyä aikaa ei saa takaisin.  Kumpa voisin mennä sanomaan itselleni kelloa kääntämällä, että jätä se munaton paska ennen kun sattuu. Jälkiviisaus on kirous.