• Sun pitäisi osata olla joskus edes hieman nöyrempi.
• Onko kaikkea pakko sanoa niin suoraan aina?
• Sä oot nainen, ei sun tarvi yrittää niin paljon olla kova. Olisit pehmeempi, rauhallisempi ja nöyrempi. Ehkä säkään et olisi sinkku, jos sä joskus koittaisit olla hillitympi.

 

• Really?

Se, että en kumarru miehen eteen heiluttaen palmun lehteä huutaen "teidän majesteettinne, sekö tekee minusta kylmän nartun? Se, etten alistu tietäessäni oikean vastauksen,  kun miehen vastaus oli väärin, sekö tekee minusta ylimielisen? Kun en lämpene huonoille iskurepliikeille, se tekee miusta pihtarin ja liian innostunut puhe tekee minusta siis huoran. Hankalaa. Välillä tuntuu, että puristun hengiltä jatkuvassa tuomitsemisen kärrynpyörässä, missä jokainen odottaa aina jotain muuta tapaa toimia tai puhua. Se, että on oma aito itsensä ja eikä anna muiden ihmisten kävellä ylitsesi, tekee sinusta kylmäsydämisen nartun, jonka kuuluu olla sinkku ja onneton yksin koko elämänsä. Minun ei tarvitse nuolla persettä ollakseni suosittu. Olen omana itsenäni tyytyväinen sellaisenaan, kuin olen.

Tiedän kuitenkin olevani tunnevaimmainen. Sehän on nyt selvää. Huonot kokemukset ja jatkuvat pettymiset ihmissuhteissa ja kanssakäymisissä ovat tehneet minusta sellaisen, kuin olen. Luotan harvaan ja avaudun vielä harvemmalle oikeasta minusta ja tunteistani. Sitä mitä ei kerro, se ei voi satuttaa.  Ihminen on loppuen lopuksi peto, jolla heikon hetken tullessa tai pahimman tapahtuessa, oikea ihmisluonto tulee esiin ja eläimellinen pakko selviytyä itse ensin - luonne puskee esiin. On helpompi työntää toinen junan alle, jos menettää itse vain jalan.

Katkeruus ei elä minussa, eikä jatkuva viha, vaan hyvin muodostunut itsetietoisuus omasta luonteesta ja kovuudesta selvitä maailmassa. Tunnen arvoni ja prioriteettini, eikä minulla ole tarvetta riidellä, puolustaa tai todistaa itseäni muiden mielipiteiden edessä, mutta joskus  nurkkaan ajattuna, sitten hieman murahdan ja se koetaan riidahaluisuudeksi.  Pyrin kuitenkin kuuntelen myös muiden ideoita, annan kunnian sille kenelle se kuuluu, ja annan muille tilaa paistatella auringossa. Mutta moni sekoittaa minun hyvän tahtoani heikkouteen. Tiedän omat voimani, ja oletan saavani samaa kunnioitusta muilta itseääni kohtaan kuin mitä annan muille. Saan kuulla jatkuvasti olevani liian sitä, liian tätä: liian menevä, liian reipas, liian iloinen, liian herkkä, liian vahva, liian heikko, liian valikoiva, liian nirso, liian itsepäinen – ja parisuhdemielessä ehdottomasti liian itsenäinen. Jonka jälkeen heitetään se paskapyyhe naamaan huutaen: ei ihme, että sä oot sinkku. Huoh.  Siksi olen huomannut esim. miehen seurassani olevani, jossain muualla, kuin paikalla.
Tapailin erästä miestä hetken aikaa, hän ei suoranaisesti ollut ihan tyyppiäni, mutta ajattelin antaa hänelle mahdollisuuden, koska no..

Ei täällä Lapissa oikein vapaita, hyviä miehiä oikein ole..

Noh anyway, kokeilimme tapailua ja huomasin itsestäni jotain. Halatessa, suukotellessa, koskettaessa toista kädestä. En tuntenut mitään. Olo oli suorastaan ontto.  Sydämen ympärille alkoi kasvamaan piikkilankaa, luodinkestävää lasia ja muurit nousivat silmän kantamattomiin. Se, että niitä olisi pitänyt alkaa purkamaan ja päästämään miestä elämääni mukaan, etäännyin ja tapailu loppui hyvin nopeaa. Mies kyllä ilmaisi selkeästi, että oli hämillään tapailun lopettamisesta ja olisi halunnut vielä jatkaa.

Mutta heiih... tunnevammanen ku tunnevammanen

“Kun vain suvaitset asioita, saatat aiheuttaa itsellesi kaunaa, josta et välttämättä itsekään ole täysin tietoinen. Katkeruus on energiavuoto. Katso omiin ihmissuhteisiisi kirkkain, järjellisin silmin. Monet vahvat naiset heikkenevät, mikäli he sietävät tuomitsemista ja myrkyllistä käytöstä.”     -  Parisuhdeterapeutti Rhoberta Shaler, PhD. -

Niin, tässä heijastuu tehosekoitin mies ja    lapsuudenystäväni, kenet nyt poistin elämästäni.  Ehkä tähän voi myös rinnaistaa tuon miehen tapailu yritys.

Nyt kun tyhjennän ja muokkaan ns. tuttavapiiriäni ja poistan armottomasti myrkyllisten ihmisten kokoelmaa. Poistaminen on tuonut jonkinlaista mielenrauhaa.  Tietenkin on vaikeaa hieman elää vähemmässä draamassa ja mielensä kirkastuessa, voi koittaa alkaa sitten muokkaamaan omia vammojansa.